Esittely

Yhteystiedot

Sini ja Petri Kalliokoski

Valkeakoski

Suomi - Finland

p. 045 - 6334630 (Sini)

email. sinka @ mahtirusset.net

(poista välit!)

Kennel Mighty Mischiefer on emännän, Sini Kalliokosken, nimissä, mutta koirat ovat toki yhteisiä koko perheemme kesken. Isäntä, Petri Kalliokoski, on meidän perheestä se ensimmäinen koiraihminen. Hän osti yllätyksenä alkuvuonna 1994 spu Damin (Deimos Next), jonka kanssa kävi Niinisalossa armeijan koirankoulutusjaostossa (sotilaspoliisina). Tällä hetkellä kuitenkin koirat ovat enemmän emännän harrastus, mutta isäntä on pitänyt huolen, että talossa on yksi "koirakin", eli saksanpaimenkoira.. :)

Perheessämme on myös  2,5-vuotias tytär Oona, jonka syntyminen ei onneksi aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia (mitä nyt koirien saama aika ja huomio tietenkin väheni). Koiramme ovat onneksi jo olleet hyvin lapsirakkaita ja lapsiin tottuneita entuudestaan. Kiitos vaan entisille kerros- ja rivitalonaapureillemme!

Kennel ei oikeastaan ole aivan oikea sana kuvaamaan elämäämme koirien kanssa. Todellisuudessa koiramme ovat perheenjäseniämme ja emännän harrastuskavereita. Kennelnimi on kuitenkin hankittu vuonna 2001 ja pentueita syntyy hiljakseen, vuoteen 2008 mennessä niitä on ollut 4, joista on yhteensä 12 pentua maailmalla. Tällä hetkellä kasvatamme vain JRT pentuja ja näin tulee varmasti olemaan jatkossakin. Saksanpaimenkoirat alkavat olla sen verran sairaita, että tervettä yksilöä on vaikea löytää. Valitettavasti Mantakaan ei sitten sellainen ollut, vaikka tyypilliset sakujen viat (lonkkaviat ja allergiat) puuttuvatkin.  

Koirat elävät kodissamme, käyvät mukanamme milloin missäkin ja ulkoilevat pihallamme pitkin päivää. Erityisesti Manta harrastaa omatoimista ulkoilua, sillä sitä ei säät eivätkä tiellä liikkuvat hevoset ja autot tai metsän eläimet juuri haittaa. Russelimmekin pysyvät hyvin "pihassa", mutta harvoin viihtyvät itsenäisesti pitkiä aikoja ulkona. Asumme metsän keskellä, maaseudulla, mutta vain 4km päässä kaupungin keskustasta. Ihanteellista, eikö vain?? :o)

Emännän rakkaimpia harrastuksia on agility, jota myös kaikki kotona olevat koirat harrastavat. Myös kotipihassa on esteitä treeniä varten. Mantan kanssa harrastamme silloin tällöin myös jälkeä ja tokoilua, mutta tällä hetkellä vain kotona. Aikaisemmin olemme käyneet myös ohjatuissa treeneissä.

JRT:n kasvatuksessa pidän ehdottomasti tärkeimpinä kriteereinä luonnetta ja terveyttä sekä rodun monipuolista geenipohjaa. Tällä hetkellä suomen russeleiden tilanne on vielä melko hyvä, mutta kieltämättä huolestuttavan monet jalostukseen käytettävät koirat ovat enemmän tai vähemmän sukua toisilleen. Toinen huolestuttava asia tässä lähisukulaisuudessa on se, että nykyisten koirien esi-isien terveystilanteesta ei ole tarpeeksi tietoa. Ja tämä koskee sekä "suomalaisia" että ulkomailta tuotuja, rekisteröityjäkin russeleita. Toki poikkeuksiakin on, onneksi, mutta valitettavasti muissa maissa kuin Suomessa ei juurikaan tarkasteta russeleiden silmiä. Tämän vuoksi suosin nartuilleni niitä uroksia, joiden vanhemmista (ja mielellään isovanhemmista jne..) on edes jotain tietoa ja tarkastustuloksia. Narttujen kohdalla minulla on ollut hyvä tilanne, sillä kantanarttu-Ellin vanhemmat (ja joku isovanhemmistakin) ovat olleet tarkastettuja useampaan kertaan. Muiden narttujen (Lilli ja Viuha, jotka ovat Ellin pentuja) kohdalla on sama juttu, mutta tietenkin myös puolisisaruksia ja muita läheisiä sukulaisia on jo tarkastettu.

Toinen tärkeä asia russeleiden jalostuksessa on luonne. Tällä hetkellä russeli on melkoinen muotirotu ja "näyttelypuudelin"-titteli ei ole kaukana. Onneksi russeliväessä on monia ihmisiä, jotka arvostavat russelin alkuperäistä käyttötarkoitusta sekä luonnetta. Minusta russelin pitää olla terävä, innokas, kova, kestävä, syttyvä, mutta myös helposti palautuva koira. Sen täytyy olla myös tietyllä tavalla sosiaalinen, eli "kaikista ei tarvi tykätä, mutta toimeen on tultava". Toisin sanoen, muiden koirien kanssa ei ole pakko leikkiä, mutta ei niiden läsnäolo saa myöskään haitata esim. agilityä tai lenkkeilyä. Ihmistä kohtaan russelin tulee olla sosiaalinen ja avoin. Kaikki jalostukseen käytetyt nartut ovat käyneet luolilla testaamassa metsästys ja riistaviettiään, erinäisin tuloksin.

Kuulun myös Russeleiden monimuotoisuusprojketiin, jossa pyritään pitämään monimuotoisia geenejä yllä. Lähdin siihen mukaan, kun Elliä pyydettiin yhdeksi kantakoiraksi. Valitettavasti Elli oli jo tuolloin steriloitu, joten siitä ei paljon konkreettista apua ollut, mutta aatteellisesti olen samoilla linjoilla. Myöskään nykyiset jalostuskoirani, eivät ole mukana projektissa sukunsa vuoksi, mutta ehkäpä sitten se seuraava kotiin tuleva agilitykoirani onkin jo osaksi esim. brittiverinen... :) Tarkemmin projektista ja sen perusteista voi lukea projektin omilta nettisivulta (linkki löytyy Linkkejä-sivulta).

Valkeakoskella 1.4.2008 (ei, tämä ei ole aprillipila...) :D

Sini Kalliokoski